Arki on virallisesti alkanut, vaikka kuinka vastustelin. Olin hetkellisesti lannistua, kunnes luin Ylen uutisen. Että universumi on kuolemassa ja sain arkiahdistukselleni mittakaavan. Kaikilla aallonpituuksilla mitattuna maailmankaikkeus näyttää olevan matkalla kohti loppuaan. Maailma saattaa loppua, mutta raksa se vaan jatkuu. Olen haahuillut rautakaupassa ja yrittänyt muistella ruuv.

Tällä kertaa tuoksuna onkin maskuliinen hiki. Ehkä myöhemmin muutun makeammaksi villivadelmaisen vartalovoin myötä. Makeaa on tällä hetkellä vain tänään nautittu Snickers-kakku, ortoligt gott! Viime viikolla testasin kolmea uutta jätskimakua. Göteborgissa onkin riittänyt taas hulinaa. Kun päästiin Avenuella hengaavista kersoista, niin iski.

2016 vuosi jää muistiin kasvun ja opettelun vuotena. Lopettelin vuoden 2015 eksyneissä tunnelmissa. Olin juuri ymmärtänyt olevani niin paljon muutakin kuin äiti, ja olin täysin hukassa. En oikein löytänyt omaa paikkaani omasta maailmastani. Alkuvuottani sanelivat perhe-elämän lisäksi vasta-aloitetut työt ja valokuvaopinnot. Yhtä lailla nuo vuoden ensimmäiset kuukaudet olivat alakulon aikaa. Jälkeenpäinkään en oikein osaa sanoa, mistä se johtui. Huhtikuu, Turku, koti.

Blogi on pakko siirtää WordPress. Saan aina harmaita hiuksia kaikesta teknisestä säätämisestä, mutta onneksi apunani on muitakin bloggaajaparkoja koodipulasta pelastanut Happy Days -blogin Ida. En osaa sanoa, kauanko tässä menee, kun toimenpiteessä on monta muuttujaa matkassa, mutta toivotaan sujuvaa siirtymää. Kiitos kärsivällisyydestä jo etukäteen! Huomatkaa myös maljakot,.